Kutsukirjeen askartelu (ja missä kaikessa sen voi mokata)


Lupasin Kesäskaban voittajalle niinkin vaatimattoman lahjan kuin kutsun opiskelemaan Tylypahkassa. Noh, toteuttaahan se piti ja kuvittelin askartelun olevan helppoa ja nopeaa. Pienen tulipalon ja palovammojen jälkeen ajattelin kertoa teille, miten kaltaiseni mämmikoura onnistui luomaan jotain Tylypahkan kirjeen kaltaista. Kirjoitan tämän nyt askeleittain toteutettavan ohjeen muotoon, mutta kaikki nolot kömmähdykset on lisätty mukaan tekstiin. Mikäli käytät tätä ohjeena oman kirjeen tekoon, ole varovainen ja työskentele huolellisemmin kuin minä!

1. Kirjoita kutsukirjeen sisältö sopivan kokoiselle paperille

Aloitin kirjoittamalla kirjeen (siis ihan törkeästi kopioimalla Rowlingin kirjoittaman tekstin ensimmäisestä Potter-kirjasta), jossa vastaanottajan tiedot vain muuttuivat tarvittaviksi. Kirjoitin koneella ja etsin hyvän näköisen fontin. Päätin myös, että kirjeen pitää mahtua A6-kokoiseen kuoreen.

Sopivan kokoisen kirjeen tulostaminen ei ollut ihan helppo homma, sillä varsinainen kutsu mahtuu A5-kokoiselle paperille (taitetaan kerran kirjekuoreen sisään), mutta tarvikelista ei. Pienen aivojumpan ja muutaman virhetulostuksen jälkeen sain säädettyä tekstin leveyden sopivaksi ja tulostettua tarvikelistan A4-kokoiselle paperille, josta sain leikattua A6-kuoreen sopivan suikaleen (taitetaan kolmesti kuoren sisään).

Tylypahkan logon tajusin myös muokata pixabay.comissa yleisessä jaossa olevasta kuvasta (täältä) ja laitoin kummankin arkin yläreunaan. Tosin ensimmäiset kaksi versiota olivat niin tummia, että nekin sain tulostaa uudelleen. Yhteensä paperilennokkimateriaalia tuli kuuteen lennokkiin ennen kuin kirjeen osat oli onnistuneesti tulostettu.

Ainiin, McGarmiwan nimmarille en löytänyt mielestäni sopivaa fonttia, joten sen kirjoitin käsin. Suosittelen käyttämään mustaa kuulakärkikynää. Musta tussikynä leviää paperin värjäämisen yhteydessä ja sininen kuulakärkikynä nyt vaan on sininen vielä värjäämisen jälkeenkin..,

2. Teekäsittelyllä pergamenttimainen ulkonäkö

Seuraavaksi luin netistä  ohjeita pergamentin tai vanhan paperin ulkonäön luomiseksi. Ohjeita on paljon ja sekä tee että kahvi ovat kaiketi aika yleisiä. Päätin käyttää teetä, koska teentuoksuinen kirje voisi minusta sopia Brittiläisen McGarmiwan lähettämäksi. Tätä varten tarvitaan tavallista mustaa teetä, eikä esimerkiksi basilika-yrttisekoitustee anna tarpeeksi paljoa väriä (kokeiltu on…).

Aluksi keitin teeveden ja laitoin 4 dl kuumaa vettä yhden teepussin (tavallista mustaa teetä). Laitoin uunin lämpenemään noin 100 asteeseen. Levitin kirjeen osat uunipellille, leivinpaperin päälle. Kun tee oli hetken hautunut ja sen väri oli oikein tummaa, kaadoin kaiken teen paperien päälle. Annoin hautua hetken ja kaadoin sitten varovasti loput teestä uunipelliltä takaisin teepannuun.

Tässä vaiheessa kirjepaperi siis on märkänä uunipellillä. Nostin pellin muutamaksi minuutiksi uuniin ja otin ulos, kun paperit olivat kuivuneet. Ne kupruilivat kauniisti ja teen kellanruskea väri tarttui kunnolla kiinni paperiin. Alapuolelta paperi oli kuitenkin huomattavasti vaaleampaa, joten toistin käsittelyn toiselle puolelle paperia. Sen jälkeen kippasinkin vahingossa kaiken teen pitkin keittiön lattiaa…

Leikkasin myös kirjekuoreksi soveltuvan paperinpalan, joka sai käydä läpi saman teekäsittelyn.  Kirjekuoren kanssa tosin tuli vähän kiire, kun piti saada makaronilaatikko seuraavaksi uuniin. Niinpä väänsin viimeisellä kuivauskierroksella lämpötilaksi 200-astetta ja tulipalohan siitä meinasi syttyä. Paperi kuivuu toki nopeammin korkeammassa lämpötilassa, mutta sen reunat palavat myös aika nopeasti ja sain lopulta tehdä kirjekuoren uudelleen.

 

3. Kokoa ja sinetöi umpeen kuumalla vahalla

Lopuksi kannattaa tarkastaa kirjeen ulkonäkö ja osoite ennen kuoren kiinni liimaamista. Hienomman siitä toki saa käyttämällä vahaa ja sinettiä. Minulla ei ole Tylypahkan vaakunalla varustettua sinettiä, mutta päätin silti sinetöidä sen olemassa olevalla (tähdenmuotoisella) sinetilläni. Kuoren muut osat liimasin ihan tavallisella paperiliimalla, mutta jätin läppä-osan auki ja se on ainoastaan sinetöinnillä kiinni. Näin toivottavasti vastaanottaja saa kuoren helposti auki.

Sinetöintiin käytettävää vahaa saa kynttilän näköisinä pötköinä, joista sytytetään lanka ja tiputetaan sulaa vahaa haluttuun kohtaan aika paksu kerros. Heti, kun vahaa on tarpeeksi, siihen painetaan metallinen sinetti, jotta jälki jää vahaan ennen sen jähmettymistä. Suosittelen testaamaan vahan käyttöä ensin jollekin toiselle paperille, eikä pitkään ja monivaiheisesti tehdylle kirjekuorelle. Minulla loppui tässä kohtaa nimittäin kärsivällisyys ja yritin lintsata testaamatta mihinkään etukäteen.

Missä sitten meni pieleen? Minulla vaha lämpeni liekissä liian kuumaksi, valui sormille ja kuorelle ja syttyi sitten ihan ilmiliekkeihin. Lopputuloksena vahaa levisi pitkin kirjekuorta ja sain puhaltaa vahan sammuksiin kuoren pinnasta, kun paperikin syttyi. Vielä pari viikkoa tämän vahaepisodin jälkeenkin palovammat ovat nähtävissä sormissa, joilla pitelin palavaa vahatikkua. Joten kannattaa olla varovainen!

Lopputuloksesta tuli kuitenkin kelvollinen, joten päätin lähettää sen enkä enää aloittanut koko kirjettä alusta. Lisäsin aika paksusti vahaa sinetin kohdalle, jotta pahimmat mustuneet jäljet menivät piiloon.

Mitä tästä opin?

Ensinnäkin muistin taas, miksi harrastan niin vähän askartelua. Olen oikea mämmikoura ja sössin joka vaiheen ja yritän lintsata vaikeimmissa kohdissa. Askarteluprojektit ovat siis aika riskialttiita kohdallani. Nettisivujen teossa maltan yleensä olla huolellisempi ja mietin asioita enemmän, eikä niissä yleensä ole riskinä saada palovammoja tai muita haavoja…

Askartelu on kuitenkin kivaa ja voisin ehkä kokeilla jotain muuta seuraavaksi. Haaveilen esimerkiksi taikasauvan askartelusta. Ehkä itselleni tai sitten ainakin lapselleni (sopiva veruke, kun itselle ei kehtaa tehdä). Tällä hetkellä riskikartoitus kuitenkin on, että viillän itseäni sormeen ja mahdollisesti joudun jopa tikattavaksi sen takia. Tai ainakin keksin jonkin kuumaliimaa tms käyttävän työvaiheen, jossa taas poltan sormeni. Joten ehkä tämä haave saa muhia vielä vähän aikaa ja keksin jonkun muun tavan askarrella.

Näillä ohjeilla toivon kuitenkin varoittavani muita askartelijoita riskeistä ja samalla ehkä innostavani jotakuta taitavampaa tekemään.

Yksi vastaus artikkeliiin “Kutsukirjeen askartelu (ja missä kaikessa sen voi mokata)

  1. Kiitos päiväni piristämisestä. :’D Nauratti, kun tuntuu, että omat askarteluprojektit ovat usein vähän samaa luokkaa. Sitä miettii aina, että miten onnistuu itse sähläämään ja sotkemaan niin paljon, kun blogeissa näkee vain täydellisiä, tuosta noin käden känteessä, silmät kiinni vaivattomasti taiottuja ”kunhan nyt vähän vaan näpertelin” askarteluprojekteja. Mutta hyvä nyt tietää, että näissä onkin kyse pitkästä, yrityksen ja erehdyksen kautta kulkevasta prosessista! Lopputulos näyttää kuitenkin hyvältä ja on mahtavaa, että kaikki vaaranpaikatkin on kartoitettu jo valmiiksi meille, jotka mahdollisesti tahdomme vastoin parempaa tietämystämme yrittää toteuttaa tällaisen kirjeen itsekin. Kiitos. 😀
    -Caine (joka on myös sytyttänyt tulipalon ”pergamenttia” tehdessä)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s