Kannattiko loitsujen suomentaminen?


Englanninkielisissä Potter-kirjoissa on loitsuja monella eri kielellä. Suurella osalla niistä on latinankielinen tausta, mutta ainakin arameaakin löytyy. Osa loitsuista on käännetty suomeksi kirjoja suomennettaessa ja osa on jätetty alkuperäiselle kielelleen. Tämä antaa ihan eri kuvan loitsujen opiskelusta suomenkielisissä kirjoissa. Mutta onko siitä haittaa?

Loitsujen kääntämisessä on jonkinlainen logiikka

Suomennoksissa näyttäisi vähän olevan systeeminä seuraava: 1. Latinankielestä tai englannista pohjautuvat loitsut on pääasiassa käännetty suomeksi ja 2. muista kielistä pohjautuvat loitsut on jätetty kääntämättä tai niitä on muokattu vain vähän.

Esimerkiksi:

  • Evanesco (latinasta kadota), suomeksi haihtuus
  • Morsmordre (latinan sanoista ”mors” = kuolema ja ”mordere” = puraista), suomeksi kalmokalvaus
  • Episkey (kreikan sanasta ”episkeyazo” = korjata), suomeksi episkius
  • Glisseo (ranskan sanasta ”glisser” = liukua), suomeksi glissadi
  • Avada Kedavra (arameaa ”adhadda kedhabhra”  = tuhoutukoon), sama suomeksi

Tässä logiikassa on kuitenkin myös poikkeuksia. Esimerkiksi italian kieleen pohjautuva loitsu Relashio (italiasta ”rilascio” = irrottaa tai rentoutua) on suomennettu irtijo. Latinaan pohjautuvat loitsut Oppunjo ja Portus puolestaan on jätetty kääntämättä.

Olen tässä tutkaillut vain Potter-kirjojen loitsuja. Logiikka ei siksi välttämättä päde esimerkiksi peleissä ja elokuvissa esiintyviin loitsuihin. Nämä käännökset ovat siis kaikki Jaana Kapari-Jatan käsialaa.

Onko käännöksillä sitten mitään merkitystä?

Monet loitsuista on helppo johtaa niiden suomenkielisistä tarkoituksista. Tahdon esimerkiksi hävittää jotain, jolloin loitsu on haihtuus. Englanninkielisessä Potter-maailmassa puolestaan loitsujen opettelu on kuin uuden kielen opettelua, missä sanoilla on pääasiassa tausta jossain muualla kuin omassa äidinkielessä. Loitsut ovat huomattavasti vaikeampi oppiaine englanniksi kuin suomeksi.

Kirjat on jo kirjoitettu ja käännetty. En tiedä, ilmestyykö peleissä tai elokuvissa lisää loitsuja. Jos ilmestyy, niitä ei kuitenkaan välttämättä ole ketään kääntämässä. Ainakin Rowlingin lisäämät loitsut Pottermoreen jäävät kääntämättä ja tulee lisää käännöslogiikasta poikkeavia loitsuja (jos loitsuja siis haluaa käyttää). Sillä ei välttämättä ole merkitystä, mutta olisiko loogisempaa joko kääntää kaikki loitsut tai olla kääntämättä ylipäätään mitään loitsua.

Pottermoressa esitellään myös erittäin tarkkaan loitsujen liikkeitä ja sitä, millä kirjaimella kuuluisi olla missäkin kohtaa heilautusliikettä. On silmukkaa, salmiakkikuviota, v-kirjainta ja vastaavaa. Näitä loitsujen liikkeitä ei oikeastaan kuvailtu kirjoissa juuri ollenkaan, jolloin käännösvaiheessa ei ollut niistä tietoa. Silti tuntuu uuden tiedon valossa oudolta, että samalle heilautusliikkeelle olisi olemassa toiset sanat, jotka eivät välttämättä edes sovi alkuperäisen loitsun rytmiin tai pituuteen.

Mitä mieltä sinä olet?

Tarkoitukseni on tällä artikkelilla vähän avata keskustelua loitsuista ja niiden käännöksistä. Osaatko loitsut paremmin suomeksi vai alkuperäisillä kielillään? Entä kummalla sinusta olisi loogisempi toimia?

Mikäli kiinnostusta löytyy, voin kesän aikana yrittää koota myös jonkinlaisen lyhyen loitsukurssin kääntämättömillä loitsuilla. Kerro siis ihmeessä mietteesi! (Varsinkin Verisen Paronin ritarikunnan jäsenenä kannattaa ilmaista mielipiteensä aiheesta…)

Lähteet:

4 vastausta artikkeliin “Kannattiko loitsujen suomentaminen?

  1. Musta oli ihan hyvä valinta suomentaa vaikeimmin lausuttavat/ymmärrettävät loitsut. En koe myöskään tarpeelliseksi että kaikki olisi suomennettu, kun tavoite kuitenkin oli että luettava loitsu sopii suomenkielisen henkilön suuhun ja on tarpeeksi ymmärrettävä loitsun tarkoitukseen nähden. Tämä siis koska Potter-kirjojen lapsiyleisö on suuri ympärimaailmaa eikä kahta ensimmäistä kirjaa suomentaessa voinut tietää että sarjan tarina ja tyyli muuttuisi niinkin paljon aikuisemmaksi mitä teki. Pääasia on että – tietenkin – myös alkuperäiset loitsujen sanat ovat kenen tahansa saatavilla jotta Potter-universumin ja loitsujen opiskelun oikea laita on myös julki.

    Toki suomentamisesta on huomattava haittapuoli sillä että loitsujen opiskelusta tosiaan saa hurjan paljon helpomman mielikuvan mitä se oikeasti on. Muistaakseni kirjoissa ei kerrota kuin Viisasten kivessö ohimennen mainiten, että loitsun aikaansaaminen vaatii paljon muutakin kuin vain taikasanan lausumisen. Siinä ei kuitenkaan kerrottu mitään siitä mitä muuta se vaatii ja tarkalleen ottaen miten se toteutuu. Mutta tämänkään ei tarvitse olla ongelma, sillä jos fani on todella kiinnostunut hän kyllä pohtii hahmojen toiminnan antamia vihjeirä ja tutustuu kirjojen universumiin suomennettuja kirjoja pidemälle.

    En ole aikoihin kirjautunut Pottermoreen joten en ole uutta tietoa loitsuista vielä lukenut mutta mainitsemasi seikka ei yllätä. Pottermoressa on paljon tietoa jota Rowling ei ole ajatellut loppuun asti, mikä on sääli sillä nythän hänellä olisi loistava mahdollisuus siihen kun ei ole mitään deadlineja julkaisuun.

    Henkilökohtaisesti kuitenkin pidän noin tarkkoja selvityksiä ja visiointeja loitsujen suhteen hieman turhanakin. Siis…jos kerta omaa taikavoimat niin miksi ihmeessä jok’ikiseen loitsuun pitäisi vielä vaatia oikein yksityiskohtainen ja loitsukohtainen heiluttelukuviokin? Eri asia, jos kyseessä olisi joku valtava rituaalinen monenlaista puuhaa vaativa loitsu, mutta ei yleisesti mikä tahansa johon vaaditaan vain taikasauvaa.

    Mielestäni olisi ihan tarpeeksi vaatimuksia siinä jos tarvitsee;
    (ja en tiedä kuinka paljon tämä vastaa Rowlingin visioita, tämä on vain oma näkemykseni kirjoista tulkitsemani pohjalta)
    – Lausua ulkomaankielestä soevllettuja taikasanoja tismalleen oikein ja vieläpä oikein painottaen.
    – Keskittää kaikki huomionsa ja energiansa aikeeseensa. Mahdollisesti jopa visualisoiden se loitsu mielessään.
    – Sekä tietysti kanavoida taikavoimansa siihen.
    – Ja ylipäätään heilauttaa sauvaa kevyesti tai voimakkaasti riippuen loitsun vahvuudesta. Tuossakin voisi olla suhteellisia vaatimuksia heilautuksen voimasta. Kuviointi tuntuisi turhalta hienostelulta ja tarpeettoman monimutkaiselta. Ellei se tietyn kuvion ja rytmin vaatiminen ole sitten estämään vahinkoloitsuja…
    – Mutta kun loitsuissa ja juomissa onnistuminen käsittääkseni riippuu paljon myös mielentilasta, itsevarmuudesta, tunteista, tahdonvoimasta ja musitoista.
    Ja jos se vaatii myös keskittymistä ja voimien hallintaa, en näkisi vaaraa vahinkotaioista taikasauvan kautta. Ellei sitä sitten anna lapselle tai aikuiselle joka ei vielä osaa hillitä vahingossa loihtimisia.

    Hmm…Taidan mennä lisäämään roolipelin infoihin tuon tolleen vähän tarkemmin…etenkin jos Rowlingin virallinen visio on tuo kuviohässäkkä mikä on mielestäni turhan yksityiskohtainen. 😀

    1. Vau! Kiitos näin pitkästä ja perusteellisesta vastauksesta. Useimmat tyytyvät muutaman rivin kommentteihin, joten olen erittäin otettu tästä kirjoituksestasi. Tämän pohdintaan ja kirjoittamiseen on oikeasti uponnut aikaa ja energiaa.

      Olet varmaan oikeassa siinä, ettei Rowling miettinyt asiaa ihan loppuun asti. Loitsun onnistumiseen vaikuttaa niin moni asia (jotka listaat selkeästi), ettei niissä onnistuminen ole mitenkään itsestäänselvyys. Ehkä tässä kuitenkin pätee vähän sama kahtiajako kuin matematiikassa, missä osa haluaa ymmärtää tavan laskea ja toiset vaan opettelevat kaavat ulkoa. Ajatusmallin ymmärtävät osaavat soveltaa, kun taas kaavan muistista kaivavat osaavat ratkoa vain rajoitetun tyyppisiä tehtäviä. (Minäkö matikanopettaja?)

      Ainakin Pottermoren versiossa loitsuista on tosiaankin yksityiskohtaiset liikkeet eri loitsuille. Harjoitellessaa saa taikasanan ja siinä merkityt kirjaimet tulee saada osumaan juuri oikeaan kohtaan liikettä. Tämä tuntuu minustakin turhan monimutkaiselta. Tässä kuitenkin kuvakaappaus Pottermoren PVS-opuksen loitsuista, missä on sauvan heilautusliikkeet piirrettynä:

      kuva loitsukirjasta

      Aiemmin visioin itse, että loitsujen tekoon löytyisi muutama perusliike, jotka osaamalla riittäisi sitten keskittyminen siihen lausumiseen ja oikeanlaiseen ajatukseen loitsua tehdessä. Pottermoressa esitelty versio loitsujen teoriasta on siis minustakin hämmentävä. Olen kuitenkin halunnut pohtia sitä muodostaakseni kunnollisen kokonaisuuden loitsuista.

      Olen myös kirjoittanut pari loitsujen käsikirjaa, joissa olen hahmotellut ajatuksiani loihtimisesta. Ne eivät kuitenkaan vastaa Pottermorea. Näet ne täältä: Loitsujen käsikirja 1 ja Loitsujen käsikirja 2

  2. Minä oon innokas ja intohimoinen Potter-universumin pohdiskelija, joten useimmiten laitan keskusteluihin panostettuja kommentteja. Etenkin, jos alkuperäinen viesti on myös panostettu pohdinta joka niin ollen inspiroi ja ansaitsee laajempia kommentteja. 🙂

  3. Hmmm… ompas kiintoisaa pohdintaa.

    En ole varma, mutta luulisin, että Pottermoressa jokaisella loitsulla on eri liike vain siksi, että loitsuun on liitetty peli, jossa pitää loitsusanojen kirjaimet yhdistää liikkeen mukaisesti. Pelistä saattaisi tulla tylsä, jos jokaisella loitsulla olisi sama liike.

    Kirjoissa taas aihe on jotenki hypätty hieman yli, vaikka mainintojakin löytyy: Kuten levitaatioloitsun harjoittelu tunnilla, jossa Hermionen mukaan Ron heiluttaa sauvaansa liikaa.

    Kirjojen pohjalta minullekin tuli kuitenkin olo, ettei heilautukset vaihtele jokaisen loitsun kohdalla.

    Myös elokuvissa loitsujen liikkeet muistuttavat toisiaan, mutta se saattaa taas johtua vain näyttelijöiden työn helpottamiseksi.

    Minua taas saattaa hieman häiritä, että loitsut on käännetty. Tietysti se helpottaa loitsun merkityksen ymmärtämistä, eikä sitä tarvitse selittää erikseen, tai vaivalla etsiä, mutta loitsujen merkitys ”vieraana kielenä” kuulostaa mielenkiintoiselta ja samalla paremmalta, kuin vain ulkoa opettelu. Se myös voisi selittää miksi loitsuja pidetään kirjoissa melko vaikeana aineena.

    Luulen, että tämän asian ongelma saattaa olla siinä, että suomentajan ja kirjailijan ajatuksissa on ollut eri käsitys loitsuista, tai asiassa on tullut jokin virhe, tai sitä ei vain ole yksinkertaisesti ajateltu. Saattaa myös olla, että kirjailijana ei aina osaa ajatella miten tarkkoja yksityiskohtia lukijat voivat alkaa analysoimaan. Vaikka ehkä siihenkin on syynsä, kun suuria virheitä ei aina löydä, niin pitää pikkuseikkoihin paneutua. Muutenhan olen sitä mieltä, että Kapari ja Rowling ovat tehneet mahtavaa työtä, vaikka ymmärrän täysin, ettei tämän aiheen esille tuominen ole mitenkään moittivasta, tai haukkuvasta syystä, vaan uskoakseni mielenkiinnosta, tai kenties uteliaisuudesta?? Onhan se aina mukava kuulla mitä mieltä muut ovat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s